Julkaisut

TEKONURMIKENTISTÄ TEKONIVELIIN?

 

AJANKOHTAINEN PAKINA TEKONURMISTA.

 

(Julkaistu 3/2015)

 

Olen viimeisten parin vuoden aikana aina silloin tällöin lukenut Opetusmisteriön/Palloliiton Tekonurmi 2011- opasta. Luonnonnurmiin koulutettuna ja luonnonnurmista kouluttavana koko teos järisyttää. Teksti on ammattitaitoista ja tekonurmet eri laatuineen käydään varsin kattavasti läpi, hyvällä ammattitaidolla tietenkin.

 

Pakosta tulee kuitenkin mieleen kysymys, että ”Kuka vetää ja ketä”? Missään kohdassa ei ole vakavasti vertailtu luonnonnurmien ja tekonurmien eroja. Terveysarvoista puhuttaessa on oikein hoidettu luonnonnurmi AINA terveellisempi kuin paraskaan tekonurmi. Tästä huolimatta oppaan esipuheessa kirjoitetaan: ” Jalkapalloon tarkoitettujen tekonurmien kehitys on ollut viime vuosina nopeaa. Uusien mallien, niin kutsuttujen jalkapallonurmen "kolmannen sukupolven tekonurmien" pelilliset ominaisuudet ja ulkonäkö vastaavat jo lähes täysin luonnon nurmea. Tästä johtuen Jalkapallon olosuhderakentamisessa tekonurmi on lähes poikkeuksetta pelialustamateriaali uusia kenttiä rakennettaessa, tai vanhojen kenttien peruskorjauksia suunniteltaessa”.

 

Eli on yksinkertaisesti päätetty hylätä tuet pelaajille terveellisemmistä alustoista. Huono valinta. Huono päätös.

 

Ajatus tämän pakinan kirjoittamiseen tuli luennoidessani liikuntapakkojen hoidon ammattilaisille luonnonnurmien hoidosta. Yhden luentotunnin aikana eräs oppilas kysyi mielipidettäni tekonurmista. Tässä vaiheessa lukijakin jo tietää, että se oli ei. Nyt pitää sitten perustella, ettei tule haastetta käräjätupaan.

 

Tässä perusteluita.

 

Ollessani opiskelemassa kentänhoidon saloja Floridassa 1980 luvulla, tapahtui viimeisenä opiskeluvuonna, että läheisen yliopiston, University of Floridan, ensimmäisen sukupolven tekonurmi vaihdettiin kehittyneeseen bermuda luonnonnurmeen. Yksinkertaisesti siitä syystä, että haluttiin vähentää pelaajille kohdistuneita vammoja. Käytännössä koko rakentaminen rahoitettiin suurelta osin säästyvillä vakuutusmaksuilla. Joku saattaa miettiä, että miten summat voisivat mitenkään olla niin suuria, että niillä rakennettaisiin kenttiä. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on amerikkalaisen jalkapallon college pyhättö, jossa moni viimeisen vuoden pelaaja on jo varattu ammattilaissarjaan, eli NFL:ään. Tekonurmen myötä olivat vammat alkaneet lisääntyä ja sitä myötä myös vakuutusmaksut.

 

Vammautumismekanismeja tekonurmilla kontra luonnonnurmilla olisi ollut syytä tutkia myös tekonurmioppaassa.

 

Tekonurmi ei tuota happea. Tämä saattaa tuntua oudolta, mutta tällä seikalla on iso merkitys pitkässä juoksussa. Luonnonnurmikenttä jalkapallokenttänä tuottaa päivässä kevyesti hapen kentällä hääriville pelaajille. Tällä on hyvinvoinnin kautta sellainen mielihyvävaikutus jota olisi ollut syytä tutkia myös tekonurmioppaassa.

 

Hoidetut ja leikatut nurmet eivät ”pölyä”. Sen sijaan kuulin kesällä 2014 radiosta jutun, jossa erästä kolmannen sukupolven tekonurmikenttää käsiteltiin juuri pölyn vuoksi. Ihan oikeaoppisesti jutun haastateltu kertoi, että kenttää ei ole hoidettu asianmukaisesti. Olivat kuulemma imuroinnit ja sadetukset jääneet väliin. Ihan sama. Tämä vain tarkoittaa sitä, että kaikki kentät tarvitsevat säännöllistä hoitoa.

 

Pölystä ja ilmassa leijuvista hiukkasista tulee heti mieleen, että ”Mitähän kaikkea ne juniorit vuosien mittaan vetävätkään keuhkoihinsa?”.  Pitää tässä vaiheessa kärjistää ja kysyä piruuttaan, että ”Jos haluat mennä lenkille, niin juoksetko mieluimmin pölyssä vai puhtaassa ilmassa?”.

 

Mikroilmaston merkitystäkään ei saa jättää huomiotta. Luonnonnurmipinnoilla on kasvuprosessiensa vuoksi sellainen ominaisuus, että yhtenä osana yhteyttämistä, ilma ympärillä pysyy vakioidumpana kuin millään tekopinnalla.

 

Kun edelliset kaksi kappaletta yhdistetään, saadaan parit: pölyävä-vähähappinen-kuuma ja pölytön –hapekas-luonnonlämpöinen. Osaako lukija sanoa, kumpi on luonnonnurmi?

Yksi suurimmista keskustelunaiheista kolmannen sukupolven tekonurmista on niiden terveyteen liittyvät suorat uhat. Tämä asia oli jätetty kokonaan pois tekonurmioppaasta. Mitä tapahtuu kaikelle syljelle, iholle, hielle ja muille eritteille, vaikkapa linnun kakalle, tekonurmessa? Yhdysvalloissa on asiasta käyty laajaa keskustelua ja tottahan se on; tekonurmi voi olla hyvinkin suotuisa kasvualusta mitä moninaisimmille bakteereille. Tämän vuoksi tekonurmet tulisi säännöllisesti desinfioida. Käsittääkseni Suomessa tästä vakavasta asiasta ei ole käyty keskusteluita lainkaan.

 

Suomessa on hyvin yleistä, että monissa asioissa hääritään omissa nurkkakunnissa ja joskus tulos hyvä, joskus huono. Tässä tapauksessa tulos on tulevien pelaajien kannalta huono.

 

Suomalaisen jalkapallon kannalta paras vaihtoehto, ottaen kaikki tekijät huomioon, olisi kehittää oikea balanssi luonnonnurmien ja tekonurmien välille. Käyttäjän kannalta terveellisempi vaihtoehto on, että tekonurmia käytetään (oikein hoidettuna) kasvukauden ulkopuolella ja kasvukauden aikana pelkästään luonnonnurmia (oikein hoidettuna). Pohjoinen sijaintimme on vain pakko tunnustaa ja sen vuoksi tekonurmia tarvitaan ylimenovaiheisiin. Oikeilla menetelmillä meillä olisi huippuluokan luonnonnurmet, mutta nyt on menty ojasta allikkoon.

 

Sen sijaan, että on satsattu voimakkaasti tekonurmiin, olisi pitänyt kehittää suomalaista nurmikenttien hoito-osaamista ja meille sopivia rakenneratkaisuja. Tästä olen kirjoittanut muun muassa yhtiöni verkkosivuille. Luonnon kenttien lämmittämiselle on erinomaisen edullisia vaihtoehtoja, kunhan vain kunnatkin sen tajuaisivat.

 

Tekstiä on tullut paljon, mutta vielä ei ole puhuttu mitään kustannuksista. Mitä tekonurmet maksavat, ja mitä on vuotuinen hoito maksaa? Kuinka usein pinta on uusittava? Vaikka en ole matemaatikko, uskallan väittää, että tekonurmipinta ei kestä kovassa käytössä kuin ehkä viisi vuotta. Jos otetaan lähtökohdaksi tuo edellä mainittu viisi vuotta, niin karkeasti voidaan sanoa, että samalla rahalla voidaan 15 vuoden tarkastelujaksolle rakentaa ultranykyaikainen luonnonnurmikenttä.

 

Missä tekonurmet sitten säästävät? Säästävätkö missään?  Ainut selkeä ero on siinä, että tekonurmilla voidaan pelata silloin kun luonnonnurmet eivät kasva. Rahallakin on asiassa suuri merkitys, mutta tätä Pandoran lipasta en lähde sorkkimaan, sillä silloin olisin oikeasti käräjätuvassa.

 

Lopuksi pieni ennustus. Ennustan, että kun kolmannen sukupolven tekonurmet lisääntyvät, niin jossain vaiheessa tulee näkyviin nuorten junioreiden (ja vanhempienkin) vammat/sairaudet ja niiden yhteys tekonurmiin. Kun näin käy, niin tekonurmikenttien vakuutusmaksut kohoavat niin suuriksi, että palaamme jälleen lähtöruutuun. Ja taas hääritään omissa nurkkakunnissa miettimässä uusia mielenkiintoisia ratkaisuja, sen sijaan, että yritettäisiin aikuisten oikeasti kehittää jotain kestävää.

 

Terveemmän liikunnan puolesta,

 

Christian Lagerstedt

 

© 2015 Oy Celena Ab